 |
| Käyttäjät |
|
| Menu |
|
|
| Yhteistyössä |
|
|
|
|
| Satunnainen kuva |
|
Supi
Mika_R
Kommentteja: 2
|
|
| Etsi |
|
|
|
Auta pitämään jousella.net toiminnassa osallistumalla palvelinkustannuksiin. KIITOS!
|
| Kaupalliset |
|
|
|
|
|
 |
|
| Metso |
| Kuvaus: |
Aamulla heräsin laittelemaan tulia. Olin edellisenä iltana opettanut pojalle, että sytöt pitää tehdä valmiiksi. Laittelin siinä vedet kiehumaan. Ei ollut kiire minnekään. Ei se kaira kävelemällä lopu, eikä lintuja kiireellä saa. Alkaa vain ketuttamaan.
Jätimme louteen pystyyn ja laitoimme tavarat minun rinkkaan. Käytäisiin lenkki ja tultaisiin takaisin yöksi.
Lähdimme kulkemaan tuttuja pikkumaita pitkin. Välillä menimme jänkien yli. Saimme siirtyileviä haukkuja samoista linnuista, mutta ei juuri muuta. Päivä alkoi olla jo lähempänä iltaa, kun Pihka sai metson haukkuun. Lähdin etenemään haukulle, onnistuin pääsemään 15 metrin päähän haukkupuusta. Oli pahasti oksia edessä ja matka pitkähkö. Lintu istui latvassa. En saanut mahdollisuutta paikan vaihtoon ja lintu lähti. Noin 20 minuutin päästä Pihka sai taas haukun karkon suunnasta. Ja taas sama kuvio, nyt pääsin kymppiin. Oksia oli edessä ja peräsektori näkösällä. Tästä oli ollut Rutjan kanssa jo puhetta, se on parempi uskoa kokeilematta, että ”Exit only”. Tilannetta paremmaksi arpoessa lintu otti ja lähti. Se lensi pojan ohi ja saavuttuani pojan luo alkoi haukku. Pääsin taas 15 metriin, lintu istui matalassa, verenpainetta lisäsi toinen uusinta samasta linnusta. Ampumatilaisuutta ei tullut, ja hieman nyt harmitti. Metsolla nuo uusinnat ovat pystykorvan ystävän ”korkeaa veisua”. No jäipähän eloon hauleitta ja soi keväällä. Samaa ei voi sanoa ajoketjuista ja moottorihaulikoista.
Käveltiin jänkäkaistan yli toiseen maahan. Alettiin katselemaan vesipaikkaa tarkoituksena tulistella.
Taas alkoi haukku. Haukku alkoi aikalailla suunnasta, johon olin katsonut linnun karkonneen edellisestä haukusta. Lähdin toteamaan haukkua. Sain linnun näkyviin jo kaukaa. Iso mustahan se oli. Nyt en päässyt tästä suunnasta lähemmäksi, ja matkaa oli luodikoksi asti. Kiertäessäni parempaa lähestymissuuntaa etsien haukku katkesi. Lompsin takaisin pojan luokse ja aloimme etsiä kantoa. Siinä samassa alkoi haukku nyt ihan jängän laidasta. Ajattelin mielessäni, että johan on, viides haukku samasta linnusta ja nyt edellisen uusinta. On varmaan vanha lintu kun ei lennä naapurikuntaan, niin kuin tänä syksynä on ollut tapana. Olin jostain lukenut, että linnut, joissa on loisia haisevat eniten koiran kannalta ja pysyvät parhaiten haukussa. Tai sitten vanha lintu luottaa kokoonsa sekä valitsee näköalapaikan, minne istuu. Niin nytkin. Iso metso kuikuili aivan puun latvassa. Tältä suunnalta tie oli tukossa. Oli kierrettävä puoliympyrä, eikä suojia sielläkään ollut kuin nimeksi. Onneksi maa oli kumpareista. Lisäksi olin kadottanut tarkan puun paikan, kun lähestyumissuunta muuttui. Muistin kuitenkin kumpareen laidan, missä lintu istui. Siinä onnistuin pääsemään kuusen tyveen, ja sain havainnon metsosta. Lintu istui sivuttain, ja pää pyöri. ”Taisit viedä tämänkin erän” ajattelin. Matka oli aivan liian pitkä. Reilun kolmen metrin päässä puusta oli kuusi, jonka tyvessä olisi jonkinlainen suoja. Ampumaan joutuisi lähestulkoon pystyyn. Ja oksien eteentulo tuurissaan. Muita suuntia ei ollut mahdollista käyttää, suojia oli vielä vähempi, eikä perääntyminen onnistuisi kun lintu pyöri hyvä ettei oksalta pudonnut.
Katsoin lähdössä metson pään oksatupsun suojaan, ja mietin liikesuuntani niin, että aina olisi edes pieni risu linnun silmän edessä.
Ei muuta kuin ukko nelinkontin ja taas mentiin matalaa ryömintää tuskallisen hitaasti 10 senttiä kerrallaan reilun 10 metriä.
Nyt mentiin niin hitain liikkein, että tuli vaikutelma siitä, että olisin ollut paikallani. Pääsin tyveen. Vedin henkeä. Alkoi tuskallisen hidas kääriytyminen polvilleen. Ei kuulunut lentoonlähtöääniä. En uskaltanut edes katsoa, koira oli siirtynyt minusta katsoen kello 14. Aluksi se haukkui kello 21 tulosuuntaani nähden. Tämä oli siirtänyt metson istumaan sellaiseen asentoon, ettei se voinut pyöriä, vaan oli ”lukittunut” vahtaamaan koiraa. Tämän totesin, kun vihdoin sain hitain liikkein katsottua alta kulmain lintua. Nyt oli vielä hivuttauduttava polviasennossa hitaasti ampumalinjaan, jossa ei ollut oksia. Nuolen olin kaivanut tuskallisen hitaasti kuusen takana jänteelle. Ampumasuunta oli eilisen koppelon toisinto. Rutja ja ”Exit only” sanailu alkoi naurattamaan. Hetkellä, jossa ei olisi ollut varaa. Kokosin itseni ja keskityin laukaukseen: 5 haukku, edellisen uusinta, paine kasvoi päässäni, kuumotti ja humisi. Rauhallista hengitystä, sekunnit tuntuivat minuuteilta. Veto-työntö-ankkuri-pito rentoutus ja THUNK. Lintu siipesi. Nuoli oli jäänyt kiinni. Osuma oli samakaltainen kuin eilisellä koppelolla. Lintu oli saanut kuolettavan osuman ja se ei kauas nuoli ”perseessä” lennä. Niinhän lintu löytyi 50 metrin päästä kuolleena, kauluksellinen leikkuri suoliston läpi selkärankaan. Koira ei ollut sitä höyhentänyt pahasti. Lintu oli isoimpia mitä olen koskaan saanut!
Tunne oli upea. Poika oli päässyt hiipimään kuusen taakse sivuasemaan, josta oli seurannut koko episodin.
Tunteet olivat pinnassa kaikilla. Mikä iltapäivän urakka. Kunnialla päätökseen. Kauaa ei keretty tunnelmoida. Olisi syötävä. Muuten ei jaksaisi kävellä takaisin asennolla. Ja pimeällä oltaisiin perillä. Taas.
Matkalla poika tippui vyötäisiä myöten suohon. Ilta meni kuivatellessa kenkiä ja housuja. Söimme ja kertailimme päivän tapahtumia. Heräsin vielä yöllä virittämään tulen, että kamppeet kuivuisivat. En saanut heti unta. Mietin miksi oli näin onnistanut. Ajattelin asiaa niin, että koska uhrasin omaa aikaani muille, enkä ollut sitä itsekkäästi viemässä omaan rakkaaseen harrastukseen (paremman puoliskon mielestä pakkomielteeseen) niin ehkä vilpitön tekoni oli huomattu ja sainkin palkkion jo tässä elämässä. Tahtoo helposti luisua aina itsekkääseen ajatteluun, kun on ”elämän tarkoituksesta” so. eränkäynnistä kyse. Niin minä asian ajattelin.
Taas oli yksi hieno päivä elämästä eletty ja siitä yön hiljaisina hetkinä asiaankuuluva kiitos kannettu. Oli aika jatkaa unia Kelmeän tulenkajon valaistessa ikivanhoja petäjiä… |
|
Katsottu: 15346
Ladattu: 0
Pisteet: 0.00 (Arvosteluja:0)
Tiedostokoko: 111.4 KB
|
| Julkaistu: |
14.10.2014 21:22 Iivana |
| Avainsanat: |
Metso, Koppelo, Pystykorva, Jousimetsästys |
|
| Kommentti: |
Kirjoittaja: |
|
|
|
|
Fasaani
